Alkujaan neiti on tuotantokanilasta, eli "paistipupu". Meille se muutti marraskuussa 2012 ystävältäni pitovaikeuksien takia. Ison kanin pitäminen Helsingissä kerrostalossa ei ehkä ole helpoin mahdollinen yhtälö.
Vaikka Mervi on sisimmältään lempeä jättiläinen, sillä on ajoittain luonnetta liiankin kanssa. Monet taistelut on taisteltu ja määrätietoisella, kärsivällisellä työllä on pupu alkanut jo ymmärtää ettei ihmisiä tai kissoja pomoteta.
Mervi ei ole sylikani, mutta perusjutut sujuvat ongelmitta. Toisinaan sylissäolo taas maistuisi ihan liiankin kanssa, mutta useimmiten itsekseen riehuminen on hauskempaa. Neiti tykkää vapaana juoksentelusta, joten se pääsee myös talvisin monta kertaa viikossa ulos. Kesäisin ollaan ulkona aina säiden salliessa, toisinaan Mervin innostuksen mukaan puretaan energiaa esteilläkin.
Vaikka tukevan tuotantokanin kroppa ei ole estehyppyyn ihanteellinen, pikkuesteitä mennään mallikkaasti kun intoa riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti